 |
| Muutos ei onnistu ilman muutoksia. Joskus asioiden tekeminen uudella tavalla voi vaatia myös vapautumista totutuista kaltereista. |
Vuoden aikana ei
ole tainnut olla yhtään päivää ilman sote-uutista. Tai mediaa, jossa uudistusta ei olisi
käsitelty. Kaikesta uutistulvasta huolimatta (vai juurikin siitä syystä?)
ihmiset tuntuvat olevan ymmällään siitä mitä tapahtuu ja miten se heihin itseensä
vaikuttaa.
Keski-uusimaalaiset
saavat sote-soppaan lisämausteita meneillään olevasta valinnanvapauskokeilusta,
joka on ensi vuonna laajenemassa lääkäri- ja hoitajavastaanotoista myös suun
terveydenhuoltoon.
Jututtamistani valinnanvapauskokeilijoista valtaosa on
tyytyväisiä ja kokee lääkäripalvelujen toimivan yksityisellä siinä missä
terveyskeskuksessakin. Mutta vielä isompi joukko tapahtumiimme osallistuneista
kertoo luottavansa kunnallisiin terveyspalveluihin. He harkitsevat valintojaan
vasta sitten, kun tiedetään missä tulevat sote-keskukset tulisivat sijaitsemaan
ja minkälainen valinnanvapausmallista lopulta on tulossa. Moni myös epäilee
koko sote-uudistuksen toteutumista.
Järjestöissäkin tarvitaan muutosta
Sote vaikuttaa myös
järjestöjen ja yhdistysten toimintaan. Yhdistyksissä kannetaan huolta siitä,
miten ja millä resursseilla kunnissa jatkossa edistetään asukkaiden terveyttä
ja hyvinvointia. Myös paikallisyhdistysten terveyden edistämistyö pyörii
pitkälti kunta-avustusten varassa. Jatkossa kuntien ja järjestöjen välinen
yhteistyö on aiempaakin tärkeämmällä sijalla paitsi asukkaiden terveyserojen
kaventamisessa myös osallisuuden kokemusten vahvistamisessa.
Vuoden alussa
työnsä aloittavan Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän alueella toimii satoja sosiaali-
ja terveysalan yhdistyksiä. Jotta kuntayhteistyö ja uudenlaiset kumppanuudet
onnistuisivat, tulee nämä yhdistykset pitää tiukasti muutoksessa ja
kehittämistyössä mukana. Narulla työntäminen ei kuitenkaan onnistu.
Myös
järjestöjen ja yhdistysten tulee olla aktiivisia ja avoimia toiminnan
kehittämiselle. Tulevaisuuden kunnissa tarvittavat uudenlaiset kumppanuudet
perustuvat ihan toisenlaisille innovaatioille ja toimintatavoille kuin
perinteinen yhdistystoiminta. Olemmeko me yhdistystoimijat tähän valmiita?
Katja Repo
(Kolumni on julkaistu Aamupostissa 20.12.2017)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti